TELA-kurssin viimeinen luento, joka koostui kolmen luennoitsijan mielenkiintoisista esityksistä.

Marianne Rytkönen käsitteli terveyden edistämistä ja erilaisia toimijoita kunnan palvelujärjestelmässä. Mehän olemmekin tämän kurssin aikana selvitelleet miten terveyden edistäminen on otettu huomioon eri kuntien strategioissa ja se näyttää olevan huomioitu. Mutta jääkö se kuitenkin vain "kauniiksi sanoiksi", jotka eivät ilmene käytännön tasolla tavoitteellisina toimintamalleina? Tai ovatko terveyden edistämisen erilaiset projektit ja hankkeet yksittäisiä tapahtumia, joiden jälkeen aloitetaan taas homma oikeastaan alusta? Terveyden edistämisen strateginen ajattelu on suhteellisen uusi ajattelutapa joten voisi ajatella, että nyt ollaan kuntatasolla vielä terveyden edistämisen alkumetreillä ja ottaa oman aikansa, ennen kuin terveyden edistäminen juurtuu kunnalliseen päätöksentekoon, strategiseen ajatteluun ja eri toimijoiden käytännön työhön.

Matti Rytkönen valotti terveyden edistämistä yritystoiminnassa. Johtamisen merkitystä työhyvinvointiin ja sitä kautta terveyden edistämiseen ei ole nähtävästi turhaan mm.mediassa korostettu, sillä hyvä johtaminen on siinä keskeisin tekijä ja vaikuttaa joko suoraan tai välillisesti lähes kaikkeen työyhteisön toimintaan. Miettiessäni omakohtaisia kokemuksiani esimiehistä ja työyhteisöistä on todettava, että näinhän se on. Minun työpaikallani kaikki lähiesimiehet käyvät johtaja-koulutusta, jonka tarkoituksena on esimiestaitojen kehittäminen. Minä ajattelen, että toiset ovat kuin luotuja esimiehiksi ja he omaavat luontaisen "johtajan karisman", joillakin lähtökohdat eivät ole niin erinomaiset mutta he pystyvät oppimaan hyviksi esimiehiksi ja sitten on vielä niitä, joista ei tule millään hyviä esimiehiä. Minulle jäi mieleen luennoitsijan siteeraus Tommy Hellstenin ajatuksista:  "Työntekijän suurin toive on tulla kuulluksi". Tämä kuulemisen tarve pätee mielestäni koko ihmisen elämänkaareen kaikissa toimintaympäristöissä.

Jarmo Heikkinen kertoi terveyden edistämisestä vapaaehtoistyössä/harrasteena/järjestötoiminnassa. Poimin tästä luennosta itselleni joitakin "punaisia lankoja": Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on jokaisen asia, terveyden edistämisen parissa työskentelevän pitäisi saada siirrettyä omat positiiiviset odotuksensa kohderyhmän kokemuksiksi (hyöty, ilo, onnistuminen, elämys..) ja terveyden edistäminen on voimaannuttavaa työtä!

Luennoilla nousi esiin tavallisen tallaajan vaikutusmahdollisuudet ja se, miten moni hyviä tuloksia tuottanut hanke tms. on lähtenyt parin ihmisen hyvästä ideasta ja varsin vaatimattomista lähtökohdista! Pitää vain olla mahdollisimman tarkasti kartalla siitä, miten hyvän idean saa "myytyä" eteenpäin ja miten esim.kunnallinen päätösentekoprosessi toimii.

Visioita tulevaisuuteen. Mielessäni on useampia terveyden edistämisen kohderyhmiä. Eli ne peruskoulun päättäneet nuoret, jotka jäävät täysin ilman opiskelupaikkaa vain "hengailemaan" ja ehkä ammattikoulun aloittaneetkin (peruskoulun päättyminen on kriittinen vaihe nuorten terveyskäyttäytymisen ja hyvinvoinnin suhteen ja erot lukiolaisten ja amiskalaisten terveyskäyttäytymisessä ovat huomattavat). Vasta ikään eronneet miehet ovat riskiryhmässä elämänhallinnan säilyttämisen kanssa (masentuneisuus ja alkoholin käytön lisääntyminen yleinen riski). Ja mielenterveyden edistämisen vahvistaminen olisi hyvin tärkeää; masennushan on suomalaisten yleisin ennenaikaisen eläkkeen syy. Masennus koskettaa myös muita ikäryhmiä kuin työikäisiä (nuoret, vanhukset). Lastensuojelutilastot kertovat, että vanhemmuuteen tukea tarvitsevia perheitä on paljon, joten näiden vanhempien voimavaroja pitäisi pyrkiä lisäämään ajoissa. Mutta miten edistäisin terveyttä uudella tavalla? En osaa antaa nyt mitään konkreettista ja tyhjentävää vastausta, mutta lähestymistapana terveyden edistämiseen haluaisin käyttää salutogeneesiä: positiivisuus, voimavaralähtöisyys, voimaantuminen, koherenssin tunne..